Niin se vuosi vaihtui ja laumamme koki samalla melko radikaaleja muutoksia. Vauhti vahtii meitä pilven päältä ja Nipsulainen nauttii elämästään Los Angelesissa Californiassa. Dina ei näytä olevan muutoksista moksiskaan, mutta Samppa-pappaa tuntuu ahdistavan välillä paljonkin. Mitään ei ole kuitenkaan vielä särkynyt eivätkä naapurit ole raportoineet ulvomisesta, eletään toivossa että ahdistus on ohimenevää. Kaikesta huolimatta molemmat ovat huomattavan paljon rennompia, eli ilmeisesti Vauhti on kipeyttään kiukutellut jo hyvän aikaa koska ero ennen ja jälkeen on näinkin selkeä. Kulunut vuosi jätti jälkeensä repullisen ihania muistoja, etenkin kesä oli kaikille sitä "elämän parasta aikaa" ja olen onnellinen siitä, että sekä Nipi että Vauhti saivat olla jakamassa ja kokemassa sitä. Nipi onnistui tekemään erityisen syvän vaikutuksen äitiini, joka ei tunnetusti juuri koirista perusta, mutta puolivahingossa sain kuulla melkoisia ylistyssanoja tästä vierailevasta tähtösestä. Ihana koira Nipsulainen onkin, toivon mukaan vuoden kuluttua jälleen tapaamme!

The new year 2012 is here, and our pack has gone thru some radical changes. Instead of four whippets, now there's only half left. Vauhti is watching us from the Rainbow Bridge and Nipi enjoys her life in Los Angeles, California. Dina doesn't seem to care much, but Samppa the old man is little worried. I hope he'll calm down soon. Despite of all, both seem a lot more relaxed than before, so maybe Vauhti's condition has effected on the atmosphere more than I assumed. The difference is obvious. Year 2011 was still a great year, especially the summertime. I'm so happy I had a chance to spend it with all four, it definitely was "the time of my life" for all of us.

Nipsukka on siis kotiutettu menestyksekkäästi Los Angelesiin, samalla minä vietin tähänastisen elämäni parhaan ja ikimuistoisen loman! Siitä kuuluu jätti-iso kiitos Suville ja Ilkalle perheineen. Tässäpä muutamat kuvafiilistelyt...

Nipi has now succesfully been returned to her owners, and at the same time I spent an awesome holiday in LA. Many thanks to Suvi and Ilkka, who made this possible! Here are some photos from my journey...

Vietimme ihanan joulukuisen päivän "läheisellä" (n. 40 mailia "Base Campista" pohjoiseen) koirarannalla. // We spent a lovely sunny day of December at a dog beach "near" (about 40 mi to north from the "Base Camp").

Nipi nautiskelee auringosta // Nipi enjoys the sun

Yhtenä päivänä katsastimme paikallisen koirapuiston, ja se vaikuttikin oikein mukavalta paikalta! Palloriehun lomassa Nipi malttoi vähän poseerata... // We also checked the dog park nearby and that was quite nice place! Nipi posing while having fun with a tennis ball...

 
Seikkailimme viikon verran mm. Yosemiten kansallispuistossa. // We also visited Yosemite National Park

 
Sana "maisemareitti" sai uusia merkityksiä... // The word "scenic route" had a whole new meaning...

Loman loppupuolella vierailimme myös paikallisen whippetkerhon ratakisoissa. Kiitos Kim että esittelit meille koiria ja harrastusta! // At the end of my vacation we had a chance to visit at local whippet club's oval track racing competitions. Thanks to Kim who introduced us dogs and your hobby!

Paluumatkalla poikkesin vielä kahvittelemassa Amsterdamin eteläpuolella, lämpimät kiitokset Dianelle ja Fredille vieraanvaraisuudesta ja että sain tutustua Dinan sukulaisiin! Toivottavasti näemme tulevana kesänä ;) Loma oli kaikin puolin upea, mutta ihanaa oli palata kotiin omien mussukoiden luo. Nyt on aika kääntää uusi lehti elämässä, toivotaan että uudet tuulet puhaltelee suotuisasti niin työpaikan kuin pentusuunnitelmienkin suhteen. Ensi kesän kisakalenterikin näyttää jo aika hyvälle, taidetaan päästä ihan tosissaan reissaamaan!

On the way home I had a pitstop in Amsterdam, and while I was waiting for my connection flight to Helsinki I had a chance to meet Dina's lovely grandmother and aunt! Many thanks to Diane and Fred for your hospitality, I hope we'll see again next summer ;) I had such a wonderful time in LA, but it felt really good to get back home with my sweethearts. Now it's time to turn on a new page in our life, I hope everything will go smooth with both job and puppy plans. I've already made some serious plans for next season, and looks like we're indeed on the road again!

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Nuku hyvin pieni suloinen Tiikerini. Ikävä on kova, mutta nyt ei enää koskaan satu.

Rest in peace my Sweet Little Tiger. We miss you so much, but now the pain is gone.

Eipä uskoisi että reilun parin viikon päästä on joulu. Maisema on karu ja vettä on satanut monta päivää putkeen, ja tätä kirjoittaessa mielikin on aika maassa. Melko tarkkaan kahden viikon päästä olemme Nipsukan kanssa matkalla kohti Los Angelesia, Californiaa. Nipi pääsee vuoden erossa olon jälkeen takaisin omien ihmistensä luo ja samalla minä pääsen parin viikon lomalle Losin auringon alle. Ei siis mikään hassumpi reissu, olen sen kyllä ansainnut kaiken aherruksen jälkeen! Samalla kuitenkin joudun luopumaan tästä ihanasta ja kultaisesta tätikoirasta, joka on iloisella olemuksellaan tuonut iloa ja valoa meidän kaikkien elämään viimeisen vuoden ajan. Lähtö on joulun jälkeen, matkat on varattu ja kaikki käytännön järjestelyt alkaa olla hoidossa. Pientä matkakuumettakin on jo ilmassa...

Tänä jouluna fiilikset ovat haikeat toisestakin syystä. Vauhtin aika on tullut. Se on selvästi kipeämpi kuin aiemmin, se on käynyt jäykäksi eikä sen silmissä ole enää sitä tuttua, vauhtimaista pilkettä. On vain surua, kipua ja anova katse. Se on ollut tavallista haluttomampi liikkumaan, ja ne parit ilohepulit ovat loppuneet lyhyeen. Vauhtin selässä - tarkemmin ristiluussa- on epämuodostuma, jota ei voi korjata. SI-nivelet ovat löysät, ja se aiheuttaa lantioon virheasennon, jolloin selän ja takareisien lihakset kiristyvät. Liikkuminen aiheuttaa kipuja, eikä selkä kestä rasitusta. Kylmään Vauhti reagoi todella herkästi, ja lantion asento muuttuu entistä huonommaksi kun se köyristää selkäänsä. Talvet ovat aina olleet pahoja, mutta nyt on tapahtunut selkeä romahdus entiseen.

Oikeastaan viimeisen vuoden Vauhti on ollut jatkoajalla, on katsottu hetki kerrallaan. Viime syksynä Vauhti oli hoidossa ollessaan purrut hoitopaikan lasta melko pahasti kasvoihin, ja silloin päätin, että se on ensimmäinen ja viimeinen kerta. Välillä on ollut parempia kausia, kesällä Vauhti selvästi nautti mökillä olosta ja tulen aina muistamaan sen nukkumassa nurmikolla auringonpaisteessa, onnellisena. Liikunnan lisääntyessä kivut kuitenkin lisääntyivät, ja kesän aikana Vauhti kerkesi purra oman lauman jäseniä useampaankin kertaan. Muutaman kerran meinasin itsekin saada hammasta. Vikaa ei voi korjata, enkä halua koiran itsensä takia mihinkään kipulääke- ja fysioterapiakierteeseen. Se antaisi korkeintaan pari vuotta lisää, mutta sen seuraukset voisivat olla paljon pahemmat kuin tähänastiset, myöskään Vauhtin herkkä maha ei sellaista lääkemäärää kestäisi. Niinpä Vauhtille on lopetusaika varattuna. En jotenkin osaa ajatella koko asiaa ja sen lopullisuutta, en edes ole varma onko tämä oikea ratkaisu. Tiedän vain, että en voi ottaa sitä riskiä, että oikeasti sattuu jotain todella pahaa. Nyt on tullut aika.

When looking out of the window, it certainly doesn't seem like Christmas, which is here in two weeks. I'm in low spirits also for other reasons: I bought tickets for Nipi and myself, and we're going to fly to Los Angeles, California after Christmas. Nipi is going to meet her pack after one year of separation. On the same time, I'm going to have a little vacation in LA - and I've definitely deserved it!

There is bad news for Vauhti, too. His back, more specifically his sacro-iliac joint and sacrum area, is malformed and has been bothering him every now and then. Lately he's been more and more in pain, so I've made a very difficult desicion to put him into sleep. The last year has been very difficult, last autumn he bit my friend's child in the face (not very bad, but bad enough...) and during last summer he has bitten other members of the pack several times. He is in severe pain, and I don't want him to suffer any longer. The painkillers are not a solution, because they'll only take the pain away - but not the problem which causes it. I've been thinking about this for a long time, and now the time has come.

Teimme tänään ihanan lenkin aurinkoisessa parin asteen pakkasessa. Kaikki olivat jotenkin poikkeuksellisen iloisella päällä ja intoutuivat irrottelemana oikein kunnolla - jopa Vauhti, joka ei yleensä juokse juuri ollenkaan.

Today we had a nice walk on nice weather: the sun was shining and the temperature was a couple of degrees below zero. All the dogs were having so much fun, including Vauhti, who has lately not been very keen on running.

Riemurallia // A real "joyride"

Tyttöjen tyylinäyte // Girls' style

Nämä kaksi alkavat muistuttaa toisiaan päivä päivältä enemmän // These two are starting to remind each other more and more

Vauhtikin juoksenteli kuin pahainen kakara // Vauhti was also acting like a wild rascal

Minun rakas, rakas Pieni Tiikerini. Tätä kirjoittaessa kyyneleet valuvat ja minuun sattuu, mutta tiedän että tämä on ainoa oikea ratkaisu. Kaikista maailman asioista eniten toivon sitä, että Rakkaillani on kaikki hyvin.

My Sweet Little Tiger. My soul hurts so much, but deep down I know this is the one and only solution. The most in the whole world I wish none of my love ones to hurt.

Vietimme mukavan mökkiviikonlopun Soukkio-järven maisemissa Kangasniemellä. Ilma alkaa olla melko kolea etenkin öisin, mutta koirat tarkenivat vielä hyvin riehua päivällä ilman takkeja. Erikseen ei varmaan tarvitse kertoa, että pihanurmikko kärsi tälläkin mökillä...

We had a lovely mini-holiday this weekend in Kangasniemi, next to Lake Soukkio. It's starting to get colder at nigts, but at the daytime the weather was still great. The dogs had a really great time, and unfortunatelly the lawn in the yard suffered a little - and looked more like Nascar -track...

Järvinäköalaa // Lovely sights to the lake

Nipi ihmettelee // Nipi wondering something

Yritin ottaa juoksukuvia melko kehnoin lopputuloksin. Ilmeisesti valoa oli liian vähän ja koirilla liikaa vauhtia, koska tämä on 50 kuvasta paras... // I tried to take some action photos, but obviously there were too little light and the dogs had too much speed because here is the best photo (out of 50)...

Lauantai-iltana Dina käyttäytyi hieman oudosti, oli kovin levoton, nukkui oven edessä eikä päästänyt minua yksin ulos. Sama oli toistunut edellisenä iltana, mutta silloin Dina rauhoittui melko nopeasti. Nyt se kuitenkin oli selkeästi enemmän kiihdyksissä, joten otin sen mukaan mennessäni saunalle. Sauna oli talon päässä, mutta sinne piti mennä ulkokautta. Pikkuhiljaa Dina kuitenkin rauhoittui nukkumaan, mutta minua asia jäi vaivaamaan: muutaman kerran aiemminkin Dina on varoittanut minua samalla tavoin, ja myöhemmin on käynyt ilmi, että alueella on tehty suurpetohavaintoja. Taipumus on selkeästi periytyvä, sillä Dinan nyt jo edesmennyt Musti-mummo on toiminut tismalleen samalla tavalla! Poislähtiessä vein avaimen mökin omistajalle ja satuin kysäisemään asiasta. Hän vahvisti koiran kertoman todeksi: alueella oli ihan muutamaa päivää aikaisemmin nähty karhu! Onneksi mitään ei sattunut, mutta kylmät väreet kulkivat selkään pitkin vielä kotonakin. Semmoinen "rentouttava mökkiviikonloppu"...

On saturday eve, Dina was acting a bit strange. She was very restless, slept next to the front door and didn't let me go out by myself. She had been acting like this already on the previous evening, but then she calmed down pretty soon. This time she was very excited, so I took her with me to the sauna. Later she calmed down, but this strange action was bothering me all evening. Dina had warned me exactly the same way a couple of times earlier, and on both times an observation of a big beast (a bear, a wolf) had been confirmed. Dina's grandmother Musti has also had this kind of feature, and I believe it is inheritable. Next morning we left the cottage, and while returning the keys I mentioned about this event to the owner. He told that just a few days earlier a neighbour had seen a bear at the very same area. Luckily nothing happened, and probably the bear was not so close to us, but this information was creepy! So, not so "relaxing weekend" after all...

Kauan odotettu Suomi-Cup rankinglista on viimein julkaistu! Tulokset olivatkin aika makoisat

(suluissa kilpailut / SERT / SA-tulos / sij.1-5 / sij. 6-10 / sij. 11-15 / max. pisteet):

1. Tuulikellon Diivaco (8 / 2 / 5 / 4 / 2 / 1 / 267)
2. Kiiturin NN-Black Pearl (6 / 4 / 5 / 4 / 1 / 1 / 265)
3. Tuulikellon Disco (6 / 3 / 6 / 4 / 1 / 1 / 261)
4. Tuulikellon Dinaco (6 / 3 / 6 / 5 / 1 / - / 262)
5. Tuulikellon Daamico (5 / 2 / 4 / 3 / 1 / 1 / 253)
6. Pikkunokan Bedazzled (7 / 2 / 7 / 4 / 1 / 1 / 263)
7. Infamous Calormene Dawn (7 / 2 / 4 / 3 / 3 / - / 265)
8. Tuulikellon Didco (7 / - / 5 / 3 / 2 / 1 / 262)

(Kaikki tulokset / All the results: koti.mbnet.fi/sirke/2011/suomicup2012.htm )

Täytyy sanoa, että aikamoisen jättiyllätyksen nämä siskokset kyllä järjesti! Ei sillä, vakuuttavaa on ollut näyttö jokaisella, mutta että kaikki kilpailevat voivat odotella keväällä postia Suomi Cup -kutsukilpailuun. Coco-iskä juoksi erinomaisen kauden myös, ja saa ensi kaudella kutsun vanhimpana mukaan päässeistä koirista (ja Coco on muuten juossut Suomi Cupissa joka kaudella, ei ihan joka koira siihen pystykään!). Whippet-harrastajien Vuoden Maastojuoksija -listat ovat vielä julkaisematta, vahvasti epäilen että nimet ovat melkolailla samat, mutta järjestys on vielä arvoitus. Iloisin mielin siis jäämme odottamaan ensi kautta :)

The ranking list of lure coursing dogs on season 2011 has finally been published. The list seems quite nice: all FIVE D-sisters are on top 8, which will be invited in spring 2012 on a special competition called Suomi Cup. Also Coco-dad did very good, he will be invited also, and he is the oldest one in males' list. Coco has competed in Suomi Cup every year - not an easy case!

Kuljetusvälineistö on viimein tuunattu ajan tasalle // My car has finally been updated

Heitimme haikeat jäähyväiset kisakaudelle 2011, paikkana tottakai legendaarinen Hailuoto. Minulle reissu oli ensimmäinen laatuaan, ja pikkuruisten kommellusten kautta kaikki sujui lopulta mainiosti! Majoituimme viikonlopun pikkuruisessa mökissä kahden irliksen (ja tietysti omistajien) kanssa.

Lauantaipäivän vietin istuen tuomarin ominaisuudessa dyynin päällä, ja mukaan pakatut toppahousut ja karvahattu olivat enemmän kuin tarpeen! Ihanasta auringonpaisteesta huolimatta ilma oli melkoisen viileä. Iltasella vietimme aikaa nuotiolla, hyvässä seurassa tottakai! Tunnelma viikonloppuna oli iloinen ja rento, mutta samaan aikaan huomasin sekä itsestäni että koirasta, että nyt on talvilepo enemmän kuin paikallaan. Whippettien vuoro oli sunnuntaina, Dina oli alkuerien jälkeen sijalla 4 mutta finaalissa sattui pikku kömmähdys (kaatuminen) ja se tiputti likan lopputuloksissa sijalle 6. Loppupisteet kuitenkin 496 (255+241) ja SA, ei siis voi moittia. Nipi oli ilmoitettu kisaan myös, tämä siis oli Nipsulaisen viimeinen kilpailu Suomessa ja kovin haikealta tuntui hakea koira vieheeltä (jonne se vastoin tapojaan meni kovin kiinnostuneena ihmettelemään). Nipin pisteet 213, sijoitus narttujen luokan häntäpäässä mutta olen todella tyytyväinen suoritukseen noin muuten. Vanha Täti pääsi vielä kerran pitämään hauskaa, ja olen todella onnellinen että minulla on ollut mahdollisuus Nipsua kuljettaa kilpailuissa mukana. Kiitos Suville ja Ilkalle, pian näemme ja Nipi pääsee viettämään ansaittuja eläkepäiviä Californian auringon alle...

Last weekend we (me, Dina and Nipi) travelled to northern Finland, to Hailuoto (an island near Oulu) for the Traditional LC Competition of Hailuoto. I was judging on saturday, and despite of the lovely sunshine it was freezing cold. Wind was blowin quite hard from the ocean (yes, we were at a middle of the Gulf of Bothnia!), and the winter clothes I took with me were really necessary. Girls ran very well on sunday, Nipi got 213 pts but didn't get to the finals. On the 1st round Dina was on 4th place with a very good run, but on the 2nd round she made a mistake and rolled over. Points 255+241, placement 6th with CQ. I was very pleased, what a nice way (and place) for Dina's first season endings!

Näihin kuviin ja tunnelmiin on mahtavaa lopettaa kausi. Toivottavasti pääsemme vielä kisaamaan samoissa maisemissa uudestaankin... Kuva: Niina Salonpää // Sights of Hailuoto. Photo: Niina Salonpää

Tänään vietimme Dinan 2-vuotissyntymäpäiviä, ja juhlallisuuksiin kuului tottakai valokuvaamista ja herkuttelua. Uskomatonta että siitä on jo kaksi vuotta, kun eräänä sunnuntaipäivänä sain puhelun Tiinalta: "Nyt ne ovat syntyneet, mutta...". Silloin suunnitelmat "hieman" muuttuivat, mutta katua ei ole tarvinnut! Kiitos Tiinalle ja Jannelle tästä upeasta koirasta sekä tuesta ja ymmärryksestä näinä kuluneina vuosina. Tulkoon niitä vielä paljon lisää!

Today we celebrated Dina's 2nd birthday by taking some photos and eating delicates. I can't believe it's been already TWO years since I got a phonecall on a sunny sunday: "We have puppies...!" I'm so gratefull of this lovely black princess and all the support and guidance, thank you Tiina and Janne! Shall there be many years left!

Synttärisankari ja kauden saalis // The Birthday Girl with her catch of the season

Dinan ensimmäisen kauden saalis on melkoisen vaikuttava (Here are Dina's results from the first season):

• Vantaa 25.4. 5/11, SA
• Vesanka 21.5. 2/8, SA
• Kemi 29.5. 2/11, SERT
• Norberg, Ruotsi 11.7. 14/49
• Mustiala INT 21.8. 3/26, SERT & vCACIL
• Helsinki 27.8. 1/15, SERT, SMM-11, Best in Field
• Peternieki, Latvia 11.9. 11/13
• Hailuoto 16.10. 6/13, SA

Mielenkiinnolla odottelen WH:n Vuoden Maastojuoksija -tilastoja ja Suomi Cup -tilastoja... ;)

Tässä vielä sankarin synttäri-illallinen. Onnea Räpsy, Donna, Mimmi, Noppa ja Daami täällä Suomessa sekä Dizzco ja Derraco Ruotsissa! // Dina's "birthday cake". Congratulations to Räpsy, Donna, Mimmi, Noppa and Daami here in Finland and Dizzco and Derraco in Sweden!

Latvian reissusta toipuminen selvästikin kesti tovin, koska päivityksienkin suhteen on ollut hiljaista... Muutenkin elämämme on ollut melko tapahtumaköyhää, HVK:n 50v maastotkin jäivät väliin. Tuntuu oikeastaan tosi hyvälle olla välillä ihan vaan kotosalla! Olemme siis syöneet ja lenkkeilleet, minä olen ahkeroinut viimeisiä koulutehtäviä ja pikku hiljaa alkaa näyttää sille, että valmistuminen häämöttää...

Lauantaina 8.10. vietettiin KSVKK:n perinteisiä kesäkauden päättäjäisiä, mukaan pääsivät Dina ja Nipi. Viime vuonna Dina juoksi upeasti pentujen kakkoseksi, mutta tänä vuonna olin lupautunut tuomariksi, joten tytöt joutuivat tyytymään vain testiparina juoksemiseen. Rata oli melko pitkä ja maastonvaihtelut tekivät siitä haastavan, loppupäässä oli melko tiukka kurvi joka koituikin lopulta muutaman nopeimman koiran kohtaloksi. Tytöt juoksivat hyvin, mutta juuri tuossa mutkassa Dina heitti aikamoisen voltin. Kummasti likka vaan kampesi jaloilleen ja jatkoi matkaa, mitään vammoja ei onneksi näyttänyt tulleen. Saimme nauttia päivän ihanasta auringonpaisteesta, kiitos vielä mukavalle seuralle (Paula, Heikki & ratatarkkailija Alpo) ja onnea kaikille hienoista juoksuista!

It obviously took a little time to recover from the Latvia trip, because it seems to be quiet here... Our live has lately been quiet anyway, we've just enjoyed being at home. I've been working on my last school works and finally it seems quite nice!

On saturday 8th october our club, KSVKK (middle-Finland's Sighthound Club), had a traditional, unofficial Club Coursing for club's members. Last year Dina was 2nd on puppyclass, but this year Dina run as a test dog (with Nipi) because I was judging with Heikki and Paula (Seppälä). Girls' run seemed really nice, but the track was quite difficult and at the end there was a very tight curve, and Dina had too much speed so she rolled over. The chrash was very bad-looking, but fortunatelly she moved on and didn't seem injured after the race. Altogether the day was succeeded, sun was shining and the dogs ran very nicely. Thanks to the crew and congratulations to all!

Loppuun vielä fiilistelykyvaa viime lokakuulta. Kaksi päivää ennen Dinan ensimmäistä syntymäpäivää satoi lunta!

At the end, here are some photos from last october. Two days before Dina's first birthday it was snowing!

Dinalla oli hauskaa! // Dina had SO much fun!

Dina ja Kovu (T. Cobraco) // Dina and Kovu (T. Cobraco)

Elämäni toinen ulkomaan kisareissu suuntautui Latviaan, ja tältä reissulta ei toimintaa, jännitystä ja hauskuutta todellakaan puuttunut!

Lähdimme Päivin ja kahden rhodesiankoiran, Paavon ja Ruusan kanssa matkaan lauantaina 10.9. aamuvarhaisella, ja Helsingin sataman D-terminaalissa seurueeseemme liittyi Team Tuulikello kyydissään Coco (T. Coco) ja Räpsy (T. Didco). Laivamatka meni hyvin, koirat jäivät autokannelle koska ylitys ei kestänyt kuin pari tuntia. Matkalla pysähdyimme syömään, ja pikkuruisen seikkailun päätteeksi päätteeksi pysäköimme autot yöpaikkamme pihaan. Matkalla pysähdyimme ostoksille Riikan Prismaan, ja sinne päästäksemme puikkelehdimme Riikan melko sekasortoisen keskustan läpi välillä bussi- ja taksikaistojakin pitkin...

In september 10th to 12th we had a little trip to Latvia for a lure coursing competition. Our company during this wonderful journey was Päivi with two Rhodesian ridgebacks Paavo and Ruusa, and Team Tuulikellon with Janne, Tiina, Räpsy and Coco. Also Sepe-whippet with his owner Juha travelled with us.

Riika // Riga

Retkueemme Pitstop 1: Gasthaus Jaunmartini, Marupe, Latvia // Pitstop 1: Gasthaus Jaunmartini, Marupe, Latvia

Naapurilla oli melko hulppeat tilukset // The neighbour had quite a big yard...

Majapaikkamme näytti ulkoapäin mainiolle, mutta sisältä päin totuus oli hiukan toisenlainen... Toisaalta, siinä kohtaa kun on matkustanut useamman sata kilometriä ja reilun 12 tuntia, on ihan sama millaiselle tyynyliinalle sitä päänsä asettelee. Ilta jatkui melko yllätyksellisissä merkeissä. Naapuritalossa oli jonkin sortin juhlat, ja pääsimme seuraamaan ihan aitiopaikoilta kun kymmenkunta alastonta nuorta miestä pulahti uimaan talojen välissä olevaan pieneen lampeen. Lisäksi lähes kirjaimellisesti törmäsimme iltalenkillä kaksikyttyräiseen kameliin (kyllä, kameliin. Ei se laivalla myytävä Golden Cap -siideri ihan niin topakkaa tavaraa ollut, sitäpaitsi näkyä oli todistamassa myös toinen autonratissa istuneista henkilöistä!). Iltaohjelmamme jännittävimmästä osasta vastasi jäljestäpäin matkaan lähtenyt retkueemme jäsen, joka eksyi pahimman kerran Latvian yöhön ja lukuisiin tietöihin. Lopulta reilun kahden tunnin puhelinohjauksen ja kahden navigaattorin turvin viimeinenkin autokunta saatiin kuitenkin turvallisesti perille.

The trip was really exciting and full of surprises! For example, we nearly litterally bumped in to a real CAMEL (and his handler) during our evening walk... Our first pitstop was in Marupe, Latvia on late saturday evening. We stayed over night in a guesthouse next to a huge stable, and the camel (who lived at the stables) was taking a walk on the same road as me, Päivi, Tiina and the dogs. Also one of our crew was lost for about 2,5 hours, but luckily we got him back with a mobile phone and two navigators.

Aamulla olimme hyvissä ajoin vähän ennen kahdeksaa Peterniekin pikkukylässä kisapellon laidalla - ilmeisesti liiankin hyvissä ajoin, sillä järjestävän kerhon edustajat saapuivat paikalle vasta lähempänä puolta yhdeksää. Yllättävän nopeasti kisat saatiin kuitenkin käyntiin. Dina juoksi heti ensimmäisessä lähdössä, pariksi sattui Coco-iskä joka veikin juoksun ihan 6-0. Dina tuli perässä ihan kivasti, mutta radan keskivaiheilla sattunut kaatuminen pilasi juoksun. Nipsu yllätti jälleen iloisesti oikein mainiolla juoksulla, ja tytöt lähtivät finaaliin sijoilta 5 ja 6. Coco ja Räpsy puolestaan pitivät hallussaan sijoja 1 ja 2. Juoksujen välillä sekä ihmiset että koirat nautiskelivat mukavan lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä...

Next morning we drove to Peternieki, where the race was held. Dina's race didn't go very well (results are below), but Dina's dad Coco came 2nd and got a certificate - Coco is now also LV LC CH! Congratulations! Dina and Nipi ran the 2nd round as a couple, you'll find a video (taken by Janne Lehtikangas) behind the link below.  

Täydellinen matkakeittiö: kylmiä virvokkeita ja tuoretta kahvia // Our camp and kitchen: cool drinks and fresh coffee!

Nipi ja Dina sekä Coco ja Räpsy juoksivat finaalissa pareina, eli jännitettävää riitti. Dinan ja Nipin juoksu päätyi videolle (www.youtube.com/watch), siitä kiitos Lehtikankaan Jannelle! Lopputulokset näyttivät tältä (luokka, nimi, ae pist., fin pist, yht., sij.):

Whippet oversize ISIDA ISIDORA DUNKAN DOMINIJA 175 183 358 1/13, CACL, LV LCCH

Whippet standard TUULIKELLON COCO 182 173 355 2/13, CACL, LV LCCH

Whippet oversize CIRCUS MAGICUS FIFTH AVENUE 170 184 354 3/13, R.CACL

Whippet standard BORN TO CHARM MIRABEL 173 181 354 4/13

Whippet standard TUULIKELLON DIDCO 185 169 354 5/13

Whippet standard URSULA CIRCUS MAGICUS 178 174 352 6/13

Whippet standard JEWGENISTAJAN RAKKAUSPAKKAUS 171 180 351 7/13

Whippet oversize UMBERTO CIRCUS MAGISUS 171 179 350 8/13, R.CACL

Whippet oversize AIRY ELF'S CREATIVE 166 177 343 9/13

Whippet standard BESTIES LAKUPEKKA 160 181 341 10/13

Whippet standard TUULIKELLON DINACO 164 173 337 11/13

Whippet oversize BALTIC STORM LANCAR SUPER 164 162 326 12/13

Whippet oversize SATANGIN JESTA JESPER 168 - - -

Arvostelemassa oli kaksi tuomaria, jotka molemmat antoivat pisteitä haarukassa 0-100, yhteispisteet siis max. 200+200=400. Jostain käsittämättömästä syystä normikokoiset ja ylikorkeat ovat tuloksissa samalla listalla vaikka juoksivat oman kilpailunsa. Lisäksi täytyy ihmetellä pisteidenantoperusteita, en ihan allekirjoita noita mutta onneksi tämä ei sentään ole vakava asia. Coco-iskä siis korjasi tittelit kotiin ja on täten LV LC CH, ensimmäinen suomalainen whippet laatuaan! Mahtavaa, onnea vielä Team Tuulikello! Kisapaikka tyhjeni yhtä nopeasti kuin oli täyttynytkin, ja me lähdimme viimeisinä ajelemaan kohti Viroa ja Laulasmaata.

Peterniekin maisemia // Peternieki sights

Ajelimme jonkin matkaa melko hulppeankokoisen padon reunalla. Upeimmat maisemat vilisivät ohi, koska Matkanjohtaja ei jostain syystä suostunut pysähtymään valokuvauksen ajaksi... // When returning back home we drove by a massive dam. Unfortunatelly I had to take a picture from the car because Päivi refused to stop the car by te road...

Riikan liepeillä piti pysähtyä ihmettelemään Johtoauton ratkeamispisteessä olevaa rengasta. Kolmen vinttikoiraharrastajan voimin rengas vaihtui uuteen ja matka jatkui. // We also had some quite exciting moments with a tire...

Vaarallinen maa tämä Latvia, täällä bambitkin keulii. // Watch out for a bambi!

Muutama kymmenen kilometriä ennen Viron rajaa pysähdyimme tyhjentämään taskumme Latvian lateista, joita tuhlausyrityksistä huolimatta oli jäänyt ihan kourakaupalla. Erinäisten sattumusten vuoksi kohteeksemme valikoitui noin R-kioskin kokoinen pikkuruinen kyläkauppa. Myyjä-parka ei tietenkään osannut englantia ja oli ymmärrettävistä syistä kauhuissaan, kun lauma hulluja suomalaisia turisteja marssi sisään ja kantoi ulos mm. lavakaupalla olutta. Yllättävää kyllä herätimme melko suurta huomiota. Ei sillä, tapaus jaksoi naurattaa meitä aina kotiin saakka.

A few kilometers before the border of Estonia we stopped by a very small village shop to spend our last latvian money (latis). Beer and other drinks were quite cheap, so we nearly bought all the drinks from the shop's storage...

Ei tullut kuvattua kaikkia ostoksia, mutta tässä noin 1/4 eli 1/5 kaupan varastosta... // About a quarter of our purchases (and a 1/5 of the storage of the shop)

Ainazi, Latvian ja Viron rajalla. Pian kuvan ottamisen jälkeen pääsimme juttusille miliisin kanssa, mutta onneksi passien näyttäminen riitti ja pääsimme jatkamaan matkaa. // Ainazi, Latvia. Soon after taking of this photo we (me and Päivi) were stopped by the local police. Luckily we made it by showing our passports!

Matkalla sattui myös pienimuotoinen tapaturma, kaikki retkueen jäsenet kylläkin selvisivät ilman fyysisiä vammoja. // A minor accident also happened...

Myöhään sunnuntai-iltana pääsimme perille Pitstop kakkoseen, Laulasmaan lomakeskukseen, josta jatkoimme matkaa kohti Tallinnaa jo aikaisin maanantaiaamuna. Mukavan oloinen paikka ja merikin ihan lähellä, täytyypä laittaa harkintaan josko ensi kesänä pistäydyttäisi uudestaan. // Our pitstop 2 in Laulasmaa, Estonia on late sunday evening. This place seemed really nice, so probably we'll come back next year...

Kotiin päästessä mittariin oli kertynyt 1800 matkakilometriä ja olo oli sen mukainen. Kuitenkin ne olivat elämäni ehkä parhaat kilometrit, ja seurakin oli mitä mainiointa! Sydämellinen kiitos järjestelyistä Matkanjohtajalle, seuraavalle elämysmatkalle kartturin paikka on varattu mulle! Kiitokset myös Team Tuulikellolle ja Punaisen Kengurun miehistölle, eipä olis voinu parempaa seuraa reissuun saada <3 Onnittelut vielä Ruusalle, joka juhli matkalla 4-vuotissyntymäpäiviään.

Tämä reissu oli viimeinen yhteinen ulkomaanmatkamme ja Nipsun uran toiseksi viimeinen kisareissu. Matkaamme juhlimaan kauden päättäjäisiä ja samalla Nipsun Suomen kilpailu-uran päätöstä Hailuotoon lokakuun puolivälissä. Nipsu on ollut mitä mainioin reissukoira, on ollut hienoa saada Nipsukka osaksi laumaamme! Nipi siis lentää alustavan suunnitelman mukaan joulun tienoilla omien ihmistensä luo Californian auringon alle.

Four days and 1800 kilometers - and it indeed felt like it! This trip was awesome, thanks to Päivi, Paavo & Ruusa, Janne, Tiina, Räpsy & Coco and Juha & Sepe! This was also Nipi's last trip to abroad with us and 2nd last race trip altogether. The last one will be Hailuoto, and according to the preliminary plan Nipi will fly to California in December. I already miss her, it's been a really wonderful year and I'm so happy to have her with us.

Ihanat naiset rannalla. Vitrupe, Latvia ja kappale Itämeren rantaviivaa. // My lovely girls @ Vitrupe, Latvia next to Baltic sea.

Vietimme viimeisen kesälomaviikonlopun Keski-Suomen maisemissa ja poikkesimme Laukaan suunnalla hiekkamonttuilemassa, tällä kertaa ihan omalla porukalla. Hurjaa vauhtia on kesä mennyt, ja on kyllä ollut paras kesä pitkiin pitkiin aikoihin! Enää on edessä parit kisat ennen talvilomalle siirtymistä, ensi viikonloppuna lähdemme valloittamaan Latviaa ja kauden päättäjäisiä juhlimme Hailuodossa.

We spent the last summer holiday weekend in Middle Finland, and while visiting there we popped also on a sand pit near Laukaa. Dina's first coursing season is almost finished, only two races left: next weekend we're heading to Latvia, and the last race will be at Hailuoto in october. This summer has been the best for a really loooong time!

Luonnollisesti tytöillä oli vauhti päällä...  // Girls had some fun...

Ihanainen Nipi // Lovely Nipi

Dina haistoi jänösen // Dina had a nose of a rabbit

On yllättävän haastavaa ottaa neljästä koirasta sellaista kuvaa, missä edes puolet katsoisivat kameraan... // It's surprisingly hard to take a decent picture of four dogs...

Paras kolmestakymmenestä yrityksestä. Minun laumani! // Finally, best out of about 30 pictures. My pack!

SM-maastojen tulokset ilmaantuivat tänään illansuussa osoitteeseen http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/SMM.htm (jättikiitos ripeästä tulospalvelusta ylläpitäjälle Örnin Penalle!).

Tässäpä narttujen tulokset kokonaisuudessaan (ekasta sarakkeesta alkaen koiran nimi, omistajan nimi, ae-pisteet, sijoitus alkuerissä, finaalipisteet, yhteispisteet ja lopullinen sijoitus):

Taulukkoa piti vähän siistiä jotta se mahtuisi paremmin sivulle.

Tuloslista oli kyllä omalta osalta aika ilahduttavaa katseltavaa, sillä norminarttujen kakkonen jäi vajaan parinkymmenen pisteen päähän ja kaikista whippeteistä seuraavaksi parhaaseenkin oli eroa yli kymmenen pistettä. Sattuneesta syystä jäi nuo pisteet kuulematta palkintojenjaossa, mutta vaatimattomasti vois kai sanoa, että Taskuraketti on Suomen ylivoimaisesti paras!