Viime viikonloppuna juostiin Whippet-harrastajien maastot Hyvinkäällä. Dinan osalta kisasta ei juurikaan ole kertomista jälkipolville, Dina oli lopputuloksissa pisteillä 494 vasta sijalla 11/15. Molemmat juoksut olivat "ihan ookoo", mutta vauhti ei raskaalla radalla riittänyt kärkikahinoihin. Nartut voitti Effloresco's Khimaira häikäisevillä pisteillä 534, onnittelut Ansku ja Katla! Jotain ilon aihetta päivässä sentään oli, sillä Coco-iskä uusi viimevuotisen veteraanimestaruutensa.

Last weekend Dina participated to the Finnish Whippet Club's LC competition. Unfortunatelly, Dina's race didn't go as well as last weekend. She ran two "ok" rounds, but this time she wasn't good enough. Dina gained 494 pts (out of 300) and was placed 11th out of 15 standard-sized females. The winner of the class was awesome Effloresco's Khimaira with amazing 534 pts. Good job Ansku and Katla! Dina's dad Coco made also a really good job and won the veteran class. Congratulations Tiina, Janne & Coco!

Lara treffasi siskon ja veljen ja ihan samanoloisia kakarat kyllä ovat - tunnistaa sisaruksiksi. Useampaankin perheeseen on kevään aikana tullut pentuja, ja saatiin pikku leikkituokio pystyyn. Pahaksi onneksi sade ja viileä ilma vähän rajoittivat kakaroiden touhuiluja...

Lara met her sister and brother, and the pups had a really nice time. Also a few other whippet-owners had new puppies, and they all played together for a while. Unfortunatelly the weather was quite cold and wet...

(c) Susanna Aalto

Sylikiertolainen (c) Susanna Aalto

Dina (c) Susanna Aalto

Minun kurainen prinsessa (c) Susanna Aalto

Sunnuntaipäivä jatkui toisenlaisten harrastusten parissa. Olin ilmoittanut Dinan luonnetestiin, ja se olikin aika jännittävä kokemus! Testillä mitataan koiran eri luonteenpiirteiden voimakkuutta ja reagointia erilaisiin yllättäviin tilanteisiin. Luonnetestissä on kaikkiaan 9 erilaista arvosteltavaa osiota, joista jokainen on pisteytetty asteikolla +3/+2/+1/-1/-2/-3. Lisäksi joka osiolla on oma kerroin. Luonnetestistä voi saada enintään +300 pistettä, huonoimmat mahdolliset pisteet ovat -300. Luonnetestistä voi lukea tarkemmin lisää osoitteesta www.dogsports-online.com/lte/luonnetesti.htm

Dinan pisteet olivat seuraavat:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauskokematon

Yhteispisteet 127.

Last sunday Dina participated to a Character Test, which is sort of a behaviour test, developed for evaluating the mental skills of working dogs. In the test, there are nine different "tasks", by which the two judges assess the dog's performance, acuity, desire to defend and fight, nerves, temperament, hardness and accessibility. Each section has a scale of points from -3 to +3. Dina did very well, she gained 127 pts.

Dina vähän jännitti tuomaria, joten luoksepäästävyydestä pisteet +2  // Dina meets the judge (c) Anne Majava

Rämisevä kelkkakin oli vähän pelottava, mutta yhdessä minun kanssani Dina uskaltautui sitäkin haistamaan // There were some frightening parts, but Dina was very brave (c) Anne Majava

Dina osoitti puolustushalunsa +3:n arvoisesti ja piti oikein miehekkään rähinän hyökkääjälle // Dina defending me from the attacker (c) Anne Majava

Omasta mielestäni testi meni ihan hyvin, mutta se ei ehkä ihan kaikilta osin ole sen Dinan näköinen, jonka kanssa elän. Dina on tuttuja kohtaan todella välitön ja iloluonteinen, mutta täysin vierasta ihmistä kohtaan se oli varautunut kuten vinttikoiran kuuluukin, siksi luoksepäästävyydestä pisteet +2. Dina ei myöskään leikkinyt vieraan ihmisen kanssa ja sai siksi taisteluhalusta pisteet -1. Olin ennakkoon arvellut, että Dina saattaisi puolustaa minua hyökkäysosiossa, mutta en ollut varautunut ihan noin voimakkaaseen reaktioon (+3). Ihanaa kyllä huomata, että se tositilanteessa todellakin toimii! Kun hyökkääjä lopetti hyökkäyksen, Dina käyttäytyi hyvin ystävällisesti eikä jäänyt kyräilemään. Koira kuitenkin selkeästi kuormittui yllättävistä ja kovaa meteliä tuottavista tapahtumista (kelkka, haalari, tynnyri), ei onneksi kuitenkaan niin että se olisi vetänyt nelivetoa takaisin autolle testin jälkeen. Itse vähän yllätyin, että yksin kytkettynä ollessaan se ei reagoinut mitenkään hyökkäykseen, ennemminkin vain käänsi päänsä pois. Vaikka näiden perusteella tuomioksi kovuudesta tulikin +1 "hieman pehmeä", minun mielestäni se on arjessa ja harrastuksissa huomattavasti kovempi. Ei tullut yllätyksenä, että Dina on temperamentiltaan puhtaasti vilkas, eli siitä pisteitä +3. Se käyttäytyi läpi testin hiukan rauhattomasti, mutta senkin piirteen tunnistan eikä se juurikaan häiritse.

Pitkään ja hartaasti odotetut kauden avajaismaastot eli SuomiCup -kutsukilpailut juostiin lauantaina 5.5. Iitissä. Suomi Cup -kutsun saavat kunkin rodun ja sukupuolen edelliskauden rankinglistalla parhaiten sijoittuneet. Whippetnarttuja oli kutsuttu 8, joista 5 Tuulikellon D-pentueesta. Kaikki olivatkin paikalla, ainoastaan Mimmi jäi pois juuri harmittavan sopivasti alkaneen juoksun takia.

Alkuerän jälkeen Dina johti, Räpsy oli kakkosena parin pisteen päässä ja Noppa ja Daami sijoilla 5 ja 6. Räpsy kuitenkin loukkasi jalkansa ja joutui jäämään pois finaalista. Finaali oli todella tiukka, mutta tällä kertaa Dina oli pari pistettä parempi! Siskot olivat lopputuloksissa Noppa 3. ja Daami 4. Aivan uskomaton fiilis, kauden avajaiskisa ja arvokisavoitto! Dina sai tietysti sertin sekä CVM-12 palkintomanttelin. Ensi viikonloppuna olisi sitten tarjolla valiotitteliä...

On May 5th, the long-awaited LC season finally started! Dina participated in a special competition, in which are invited the previous season's best dogs. In the class of standard-sized whippet females, there were seven girls - of which four were from Tuulikellon D-litter! After the 1st round, Dina was placed 1st and her sister Räpsy (T. Didco) 2nd, other two on places 5 and 6. Unfortunatelly Räpsy injured and couldn't run on 2nd round. The final round was quite a thriller, and by only 2 pts differece Dina WON! Dina's sister Noppa (T. Diivaco) was placed 3rd and Daami (T. Daamico) 4th. With this win Dina got her 4th CAC and a title "Finnish Cup Winner" (CVM) 2012. I'm indescribable happy, I have such an amazing little whippet!!! She'll need only ONE more CAC for the LC CH title, so next weekend will be even more thrilling...

Kuva / photo: Laura Valkama

Jyväskylään muuton jälkeen on päivittäisten lenkkien määrä ja pituus lisääntynyt aivan huimasti, kiitos kotiovelta lähtevien lenkkipolkujen. Olemme siis kolunneet lähimetsiä oikein urakalla, lisäksi olemme aloittaneet pyöräilykauden. Olen yrittänyt pitää kiinni "kerran viikossa 5km" -suunnitelmasta, ja toistaiseksi se on pitänytkin. Uutuutena ohjelmistossa on ollut jo kuukauden verran uinti Leppävedellä KoiraSportti -koirauimalassa, ja sitä Dina rakastaa - aivan kuten isänsä Coco!! Kesän kisoja silmällä pitäen alkaa olla kunto kohdillaan, kauden avajaisia odotellaan jo innolla. Nyt vähän uskaltaa tuonkin asian suhteen hengähtää kun uusintaultran tulos on selvillä.

The past few weeks we've spent exploring the hundereds and hundereds trails in a forest next to our house. The snow has melted from the sidewalks, so we also have started cycling. The newest hobby for Dina is swimming, and she really loves it just like her dad Coco! Dina is in a very nice condition, and I'm very excited about the coursing season which is going to start May 5th. I'm very relieved for the ultrasound check results, now we can live more freely about that.

Lumet ovat sulaneet kivasti, ja lämpimän ja aurinkoisen viikonlopun kunniaksi kävimme läheisellä hiekkakuopalla. Riemu oli ylimmillään, niinkuin arvata saattaa!

Last weekend was very nice and warm, so we visited a nice sandpit nearby our house. The dogs had a very nice time, as you can guess!

Dina tuntui olevan onnessaan pehmeästä hiekasta, ja voi miten se juoksikaan! Lara yritti sinnitellä pikku pätkiä perässä, mutta minikintut ei vielä ihan Suomenmestarin vauhtiin riittäneet. // Dina went absolutely crazy for the soft sand, and she ran and ran and ran! Lara tried to keep up the ride, but her feet are still too tiny...

"Nyt mä saan sen lelun...!" // "Now I'm going to catch the toy...!"

Samppa ei kovin arvostanut Laran huomionosoituksia. // Samppa wasn't very keen on Lara's accolades.

Larakin rymysi rinteessä sydämensä kyllyydestä. // Lara also had fun in the sand.

Riittää, jos kerran tunnissa on 5 minuuttia paikallaan. // It's enough to stay for 5 minutes in 1 hour time.

"Äiti, mun nenään meni hiekkaa!" // "Mum, I have sand in my nose!"

Dina kävi tänään kontrollisydänultrassa Lahdessa Seppo Lambergilla, ja uutiset olivat varsin mukavia. Viime keväänä supistuvuusarvot olivat lievästi alentuneet, ja lausunto oli dilatiivisen kardiomyopatian (DCM) osalta rajatapaus. Lisäksi vasen eteis-kammioläppä vuoti, vasemmassa eteisessä oli hyvin lievä laajentuma. Nyt supistuvuus oli keskimäärin normaalitasolla, arvot hieman vaihtelivat riippuen mittauskohdasta (jotkut kohdat siis toimivat aktiivisemmin kuin toiset) mutta keskiarvo oli parempi kuin viimeksi. DCM:n osalta siis tällä kertaa diagnoosi terve!!! Vasemman mitraaliläpän vuoto löytyi edelleen, mutta vuoto ei ollut suuremmin laajentunut eikä vasen eteinen myöskään ollut laajentunut viimevuotisesta, mikä oli loistava uutinen. Tuo mitraaliläppä siis on eteisen ja kammion välillä, ja jos läppä vuotaa, eteinen saattaa laajentua koska joutuu työskentelemään extrapaljon vuotoa vastaan. Vuoto kuuluu stetoskoopilla kuunneltuna ylimääräisenä suhinana, mutta tätä suhinaa ei Dinalla kuulunut eli sekin on lieväasteinen. Papereihin tuli kuitenkin merkintä "Sivuääni 1/6", juurikin siksi että selkeä läppävuoto kuitenkin voidaan ultraäänitutkimuksessa osoittaa. Oireilu on kuitenkin epätodennäköistä, mutta seurantaa jatketaan vuosittain. Saimme luvan harrastaa entiseen malliin, koiran vointia ja palautumista seuraillen. Olen tuloksiin niin tyytyväinen että itkuhan siinä taas pääsi! Likka sai jälleen valita hyllystä "palkintolelun", ja tällä kertaa Dina valitsi valkoisen napakettu-roadkillin. On se kyllä sellainen mussukka Valitettavasti siskojen tutkimustulokset tänä keväänä eivät olleet ihan yhtä hyviä. Kilpailulupa molemmilla kuitenkin vielä on, toivon mukaan tytöillä on vielä monia oireettomia vuosia edessä!

Today Dina had a heart ultrasound examination. She had the first check last year, then she had a diagnose of cardiomyopathy borderline case. There was also found a small leakage in the left mitral valve and a minor enlargement in the left side of the heart. Today, there was still a leakage in the valve, but no sign of increased enlargement - or cardiomyopathy!! I'm SO happy for the results, thank you Seppo Lamberg and Lahti veterinary clinic! Still, we're going to do a re-check next year, as the vet recommended. We have a permission to continue coursing and racing, which makes me (and also Dina) very happy!

Pääsiäissunnuntaina laumamme sai uuden jäsenen, kun haimme Laran kotiin. Mennyt pari kuukautta on ollut kaikella tapaa hyvin piinaavaa aikaa, mutta odotus palkittiin ja ainakin näin muutaman päivän tuttavuuden perusteella vaikuttaisi että olemme saaneet laumaamme varsin vauhdikkaan pakkauksen. Ekakodissa kasvattaja-Annen luona Lara vaikutti hyvin rauhalliselta pennulta, mutta todellisuus valkeni kyllä jo heti ensimmäisenä iltana. Olen ilmeisimmin onnistunut unohtamaan Dinan pentuajat aika hyvin, mutta muisti alkaa pikkuhiljaa palautua... :D

Laran suku miellyttää minua kovasti, ja se olikin pääsyy siihen miksi tämän yhdistelmän valitsin. Aika näyttää, kulkeeko lapsi isänsä jalanjälkiä.

Last Sunday we picked home our new pack member Lara. These past eight weeks have been veeeery looong weeks, but definitely worth it! After these few days she seems like a really nice little whippet. Obviously I've managed to forget Dina's puppy times, but my memory is starting to refresh...

I like Lara's pedigree very much, and that's the main reason I choose this combination. Time will tell if Lara is going to follow her father's footsteps.

Kyllä se välillä nukkuukin... // Sometimes she also sleeps...

Dina on ottanut "pikkusiskonsa" vastaan aivan mahtavasti. Ensimmäisestä illasta lähtien Dina on kantanut pennulle leluja ja retuuttanut niitä yhdessä Laran kanssa, pentu myös saa tulla viereen petiin ja jopa kiipeillä päällä ja purra hännästä. Ihana on katsoa noiden paineja, selkeästi ovat jo nyt samalla aaltopituudella! Dina on kyllä aivan äärettömän fiksu koira, ei tarvitse pelätä että se turhaan ojentaa pentua. Samppa ei niin tunnu pennusta välittävän, väistelee parhaansa mukaan ja murahtaa paheksuen jos sen henkilökohtaiselle alueelle tunkeudutaan. Pentu ei tunnu kylläkään välittävän. Silti yksin ollessa aikuiset ja lapsi ovat erotettuina, ettei sattuisi mitään.

Dina has welcomed her "little sister"very well. From the first evening, she has been showing her toys and played with Lara. She even let Lara climb on her and bite her tail! I just love to watch my girls playing and wrestling, they indeed are on the same level. Dina is an incredibly smart dog, I trust she doesn't harm the puppy. Samppa doesn't like the puppy at all, he is trying to avoid her as good as possible, but he doest'n use his teeth either. Still, when I go to work, the adults and the pup are on the different sides of the fence...

Tänään sain vihdoin viimein aikaiseksi käydä teettämässä kuvan ja muistotekstin Vauhtin uurnaan. Tuhkathan ovat nököttäneet tuossa kirjahyllyn reunalla rumassa pahvilaatikossa jo tammikuusta saakka, mutta nyt siis viimein pääsivät niille tarkoitettuun paikkaan.

Today, finally after a few months, I had a chance and time to pick up Vauhti's urn. The ashes have been waiting in an ugly cardboard box on the edge of a bookshelf. Now he is where he should be.

Talvi alkaa olla takana päin, ja ilmassa on viime päivinä ollut vahvasti kevään tuoksuja. Selvähän se, onhan nyt jo maaliskuu. En vaan tajua mihin aika taas on mennyt - kuluvana viikonloppuna juostiin Talvimaastot, joten SuomiCup -maastot ovat täällä ihan tuossa tuokiossa. Jotenkin kuitenkin odotan tulevaa kautta vähän pelonsekaisin tuntein, sillä edessä on vielä Dinan kontrollisydänultra ennen kuin päästään tositoimiin... Siitä kuitenkin tuonnempana.

Kuukausi takaperin elelimme piinaavan jännittäviä aikoja monessakin suhteessa. Niin siinä sitten kävi, että toiveet toteutuivat, ja meistä tuli jälleen jyväskyläläisiä! Syy muuttoon on työpaikka - joka vaikuttaakin näin parin viikon tutustumisen jälkeen oikealta unelmaduunilta! Kodinkin kanssa lykästi, asetuimme mukavalle omakoti/pienkerrostaloalueelle Palokkaan. Metsäpolut alkavat ihan talon kulmalta ja niitä tuntuu riittävän.

The winter is turning into a spring, and there has been spring scents in the air. The coursing season 2012 started this weekend with the Winter Coursing competitions - it's not so long time to the Finnish Cup coursing competitions (this competition is for last season's best dogs, and Dina will be invited also). Yet there is Dina's heart examination still to go before the final desicions about the season 2012. I'll return to that later.

About a month ago we lived very interesting times. Things turned into right direction, and we moved back to Jyväskylä! I got a real dream job from here - we got lucky also with our new home, and now we have a big lovely forest next to our front door!

Olemme uskaltautuneet nauttimaan jäälenkeistä. Ilo lienee lyhytaikainen, sillä tänäänkin lämpötila kipusi +7 asteeseen. // The dogs have enjoyed the ice road, but unfortunatelly this is not going to last for a long time. Today the temperature was +7 C in the sun...

Myös pikkujyrsijät ovat lähteneet liikkeelle, tietää Dina. // Also the small rodents have awakened (says Dina's nose).

Samppa ja Dina ottavat aurinkoa uudella sohvalla. // Samppa and Dina enjoy the sun on a new couch.

Niin se vuosi vaihtui ja laumamme koki samalla melko radikaaleja muutoksia. Vauhti vahtii meitä pilven päältä ja Nipsulainen nauttii elämästään Los Angelesissa Californiassa. Dina ei näytä olevan muutoksista moksiskaan, mutta Samppa-pappaa tuntuu ahdistavan välillä paljonkin. Mitään ei ole kuitenkaan vielä särkynyt eivätkä naapurit ole raportoineet ulvomisesta, eletään toivossa että ahdistus on ohimenevää. Kaikesta huolimatta molemmat ovat huomattavan paljon rennompia, eli ilmeisesti Vauhti on kipeyttään kiukutellut jo hyvän aikaa koska ero ennen ja jälkeen on näinkin selkeä. Kulunut vuosi jätti jälkeensä repullisen ihania muistoja, etenkin kesä oli kaikille sitä "elämän parasta aikaa" ja olen onnellinen siitä, että sekä Nipi että Vauhti saivat olla jakamassa ja kokemassa sitä. Nipi onnistui tekemään erityisen syvän vaikutuksen äitiini, joka ei tunnetusti juuri koirista perusta, mutta puolivahingossa sain kuulla melkoisia ylistyssanoja tästä vierailevasta tähtösestä. Ihana koira Nipsulainen onkin, toivon mukaan vuoden kuluttua jälleen tapaamme!

The new year 2012 is here, and our pack has gone thru some radical changes. Instead of four whippets, now there's only half left. Vauhti is watching us from the Rainbow Bridge and Nipi enjoys her life in Los Angeles, California. Dina doesn't seem to care much, but Samppa the old man is little worried. I hope he'll calm down soon. Despite of all, both seem a lot more relaxed than before, so maybe Vauhti's condition has effected on the atmosphere more than I assumed. The difference is obvious. Year 2011 was still a great year, especially the summertime. I'm so happy I had a chance to spend it with all four, it definitely was "the time of my life" for all of us.

Nipsukka on siis kotiutettu menestyksekkäästi Los Angelesiin, samalla minä vietin tähänastisen elämäni parhaan ja ikimuistoisen loman! Siitä kuuluu jätti-iso kiitos Suville ja Ilkalle perheineen. Tässäpä muutamat kuvafiilistelyt...

Nipi has now succesfully been returned to her owners, and at the same time I spent an awesome holiday in LA. Many thanks to Suvi and Ilkka, who made this possible! Here are some photos from my journey...

Vietimme ihanan joulukuisen päivän "läheisellä" (n. 40 mailia "Base Campista" pohjoiseen) koirarannalla. // We spent a lovely sunny day of December at a dog beach "near" (about 40 mi to north from the "Base Camp").

Nipi nautiskelee auringosta // Nipi enjoys the sun

Yhtenä päivänä katsastimme paikallisen koirapuiston, ja se vaikuttikin oikein mukavalta paikalta! Palloriehun lomassa Nipi malttoi vähän poseerata... // We also checked the dog park nearby and that was quite nice place! Nipi posing while having fun with a tennis ball...

 
Seikkailimme viikon verran mm. Yosemiten kansallispuistossa. // We also visited Yosemite National Park

 
Sana "maisemareitti" sai uusia merkityksiä... // The word "scenic route" had a whole new meaning...

Loman loppupuolella vierailimme myös paikallisen whippetkerhon ratakisoissa. Kiitos Kim että esittelit meille koiria ja harrastusta! // At the end of my vacation we had a chance to visit at local whippet club's oval track racing competitions. Thanks to Kim who introduced us dogs and your hobby!

Paluumatkalla poikkesin vielä kahvittelemassa Amsterdamin eteläpuolella, lämpimät kiitokset Dianelle ja Fredille vieraanvaraisuudesta ja että sain tutustua Dinan sukulaisiin! Toivottavasti näemme tulevana kesänä ;) Loma oli kaikin puolin upea, mutta ihanaa oli palata kotiin omien mussukoiden luo. Nyt on aika kääntää uusi lehti elämässä, toivotaan että uudet tuulet puhaltelee suotuisasti niin työpaikan kuin pentusuunnitelmienkin suhteen. Ensi kesän kisakalenterikin näyttää jo aika hyvälle, taidetaan päästä ihan tosissaan reissaamaan!

On the way home I had a pitstop in Amsterdam, and while I was waiting for my connection flight to Helsinki I had a chance to meet Dina's lovely grandmother and aunt! Many thanks to Diane and Fred for your hospitality, I hope we'll see again next summer ;) I had such a wonderful time in LA, but it felt really good to get back home with my sweethearts. Now it's time to turn on a new page in our life, I hope everything will go smooth with both job and puppy plans. I've already made some serious plans for next season, and looks like we're indeed on the road again!

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Nuku hyvin pieni suloinen Tiikerini. Ikävä on kova, mutta nyt ei enää koskaan satu.

Rest in peace my Sweet Little Tiger. We miss you so much, but now the pain is gone.

Eipä uskoisi että reilun parin viikon päästä on joulu. Maisema on karu ja vettä on satanut monta päivää putkeen, ja tätä kirjoittaessa mielikin on aika maassa. Melko tarkkaan kahden viikon päästä olemme Nipsukan kanssa matkalla kohti Los Angelesia, Californiaa. Nipi pääsee vuoden erossa olon jälkeen takaisin omien ihmistensä luo ja samalla minä pääsen parin viikon lomalle Losin auringon alle. Ei siis mikään hassumpi reissu, olen sen kyllä ansainnut kaiken aherruksen jälkeen! Samalla kuitenkin joudun luopumaan tästä ihanasta ja kultaisesta tätikoirasta, joka on iloisella olemuksellaan tuonut iloa ja valoa meidän kaikkien elämään viimeisen vuoden ajan. Lähtö on joulun jälkeen, matkat on varattu ja kaikki käytännön järjestelyt alkaa olla hoidossa. Pientä matkakuumettakin on jo ilmassa...

Tänä jouluna fiilikset ovat haikeat toisestakin syystä. Vauhtin aika on tullut. Se on selvästi kipeämpi kuin aiemmin, se on käynyt jäykäksi eikä sen silmissä ole enää sitä tuttua, vauhtimaista pilkettä. On vain surua, kipua ja anova katse. Se on ollut tavallista haluttomampi liikkumaan, ja ne parit ilohepulit ovat loppuneet lyhyeen. Vauhtin selässä - tarkemmin ristiluussa- on epämuodostuma, jota ei voi korjata. SI-nivelet ovat löysät, ja se aiheuttaa lantioon virheasennon, jolloin selän ja takareisien lihakset kiristyvät. Liikkuminen aiheuttaa kipuja, eikä selkä kestä rasitusta. Kylmään Vauhti reagoi todella herkästi, ja lantion asento muuttuu entistä huonommaksi kun se köyristää selkäänsä. Talvet ovat aina olleet pahoja, mutta nyt on tapahtunut selkeä romahdus entiseen.

Oikeastaan viimeisen vuoden Vauhti on ollut jatkoajalla, on katsottu hetki kerrallaan. Viime syksynä Vauhti oli hoidossa ollessaan purrut hoitopaikan lasta melko pahasti kasvoihin, ja silloin päätin, että se on ensimmäinen ja viimeinen kerta. Välillä on ollut parempia kausia, kesällä Vauhti selvästi nautti mökillä olosta ja tulen aina muistamaan sen nukkumassa nurmikolla auringonpaisteessa, onnellisena. Liikunnan lisääntyessä kivut kuitenkin lisääntyivät, ja kesän aikana Vauhti kerkesi purra oman lauman jäseniä useampaankin kertaan. Muutaman kerran meinasin itsekin saada hammasta. Vikaa ei voi korjata, enkä halua koiran itsensä takia mihinkään kipulääke- ja fysioterapiakierteeseen. Se antaisi korkeintaan pari vuotta lisää, mutta sen seuraukset voisivat olla paljon pahemmat kuin tähänastiset, myöskään Vauhtin herkkä maha ei sellaista lääkemäärää kestäisi. Niinpä Vauhtille on lopetusaika varattuna. En jotenkin osaa ajatella koko asiaa ja sen lopullisuutta, en edes ole varma onko tämä oikea ratkaisu. Tiedän vain, että en voi ottaa sitä riskiä, että oikeasti sattuu jotain todella pahaa. Nyt on tullut aika.

When looking out of the window, it certainly doesn't seem like Christmas, which is here in two weeks. I'm in low spirits also for other reasons: I bought tickets for Nipi and myself, and we're going to fly to Los Angeles, California after Christmas. Nipi is going to meet her pack after one year of separation. On the same time, I'm going to have a little vacation in LA - and I've definitely deserved it!

There is bad news for Vauhti, too. His back, more specifically his sacro-iliac joint and sacrum area, is malformed and has been bothering him every now and then. Lately he's been more and more in pain, so I've made a very difficult desicion to put him into sleep. The last year has been very difficult, last autumn he bit my friend's child in the face (not very bad, but bad enough...) and during last summer he has bitten other members of the pack several times. He is in severe pain, and I don't want him to suffer any longer. The painkillers are not a solution, because they'll only take the pain away - but not the problem which causes it. I've been thinking about this for a long time, and now the time has come.

Teimme tänään ihanan lenkin aurinkoisessa parin asteen pakkasessa. Kaikki olivat jotenkin poikkeuksellisen iloisella päällä ja intoutuivat irrottelemana oikein kunnolla - jopa Vauhti, joka ei yleensä juokse juuri ollenkaan.

Today we had a nice walk on nice weather: the sun was shining and the temperature was a couple of degrees below zero. All the dogs were having so much fun, including Vauhti, who has lately not been very keen on running.

Riemurallia // A real "joyride"

Tyttöjen tyylinäyte // Girls' style

Nämä kaksi alkavat muistuttaa toisiaan päivä päivältä enemmän // These two are starting to remind each other more and more

Vauhtikin juoksenteli kuin pahainen kakara // Vauhti was also acting like a wild rascal

Minun rakas, rakas Pieni Tiikerini. Tätä kirjoittaessa kyyneleet valuvat ja minuun sattuu, mutta tiedän että tämä on ainoa oikea ratkaisu. Kaikista maailman asioista eniten toivon sitä, että Rakkaillani on kaikki hyvin.

My Sweet Little Tiger. My soul hurts so much, but deep down I know this is the one and only solution. The most in the whole world I wish none of my love ones to hurt.