17.11.2008 - 22:33
Ensimmäiset talven merkit ilmestyivät pihalle viime yönä. Piha oli jäässä ja taivaalta oli satanut muutama hiutale jotain valkoista höttöä, ja kuten asiaan kuuluu, oli ihan pirun kylmä (kylmyyden aistin jo 6:40 kun kello soi ja laskin jalkani lattialle...). Tämä oli kyllä arvattavissa, eilen illalla ajelimme räntäsateessa kotiin Lappeenrannasta. Kesärenkailla. Turha varmaan sanoa, että hieman jännitti ja vauhtia oli noin 60km/h. Varsinaisesti en rakasta talvea, paitsi jos on koko ajan aurinkoista ja ihan muutama aste pakkasta. Myöskään koirat eivät ole vilpittömän onnellisia kylmyydestä, mutta luulen että jos pitäisi valita 3kk vesisadetta vai kylmää, meidän äänemme menisivät 3-0 pakkaselle. Tosin vesisade on näinä päivinä talven pakollinen lisuke. Välillä olemme päässeet nauttimaan aurinkoisista syyspäivistäkin. Kovin harvoin vaan jaksan kanniskella kameraa mukana, koska ensinnäkin se painaa ja toisekseenkin meno on useimmiten niin kaoottista että siinä ei parempikaan kamera pysy perässä. Kerran sitä kuitenkin piti kokeilla ja tulos oli tämä:  Vauhtilla ja Lokilla oli herkkää, tai ainakin Lokin mielestä. Tämä kaksikko on samalla aaltopituudella älykkyysosamääriensä suhteen, kunhan Vauhti vaan vähän rentoutuisi niin tämän parivaljakon paineja olisi suorastaan hulvatonta seurata. Pienet näytteet on nähty ja Tiian kanssa naurettiin ihan vedet silmissä (tai minua ihan aidosti nauratti, Tiiaa taisi ennemminkin itkettää kun Lokin turkki oli ihan sammalessa...). Sateiset päivät ovat kuluneet ompelukoneen ääressä, ja niitä päiviä on todellakin riittänyt. Olen jopa ollut ihan aikaansaava, ja koirien lisäksi myös ihmislapsikin on saanut lämmikettä päälleen.  (Paidan kuvan on suunnitellut Liisa V.)  Kuvan ruskean takin voi bongata erään mikkeliläisen salukin (tai jopa omistajan) päältä. Ompeluhommaa riittää, ja se on ihan kiva. Ensinnäkin on tekemistä, ja toisekseen siitä aina sen verran jää käteen että jää hyvä mieli (olen aika vähään tyytyväinen...). Omillekin on työn alla uudet päheät talvitakit, valitettavasti suutarin lasten vaatteet valmistuvat silloin kun on aikaa. Edessä on vielä viimeinen rutistus koulussa ja sitten onkin joulu aikaa ottaa vähän rennommin, jos saisi vielä nämä takkiprojektit siihen mennessä alta pois.
|
Kirjoittaja
Vinttikoirana olemisen ihanuus ja kamaluus sekä ajatuksia vinttikoiran omistamisesta, joka sekään ei ole aina ruusuilla tanssimista. Kirjoittajana omistaja Marjo.
Täysikuun Teinitähti
s. 19.1.2004
Santeri, Santtu, Pulla, Pulu, Pullis, Pappa. Sielultaan pieni poliisikoira, tosikko joka ei aina ymmärrä leikkiä. Vanhemmiten alkanut pehmetä, etenkin kun Dina tuli taloon, ja välillä intoutuu irrottelemaan kuin pentu konsanaan. Edessä on vielä pari kisakautta veteraanina ennen eläkkeelle siirtymistä.

Täysikuun Tuulennopea
s. 3.5.2005
Vauhti, Viuvau, Raita, Räkä. Mies talossa ja lauman pomo, kaiken äijäilyn takaa löytyy kuitenkin ikuinen lapsi ja oikea kainaloinen. Juoksentelee pelkästään omaksi huvikseen.

Tuulikellon Dinaco
s. 18.10.2009
Dina, Dindin, Pikku-Dee, Rimpsa, Rimppakinttu. Pieni rämäpää-prinsessa, joka on aina valmis toimintaan. Tätä neitiä ei hetkauta kukaan eikä mikään, Dina määrää ja muut häärää. Joskus jopa omistaja taipuu tanssimaan Tuulikellon tahtiin.

|