Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
[ ]
13.09.2009 - 20:18

Edellisen kirjoituksen otsikko on tervetuloa kesä, tämä tekisi mieli nimetä "tervemenoa kesä":ksi, mutta jääköön tuo nyt tälläerää. Jokatapauksessa, tästä kaikesta voi päätellä mm. sen, että koko kesän olen ollut kovin laiska ja aikaansaamaton. Alkukesä meni palautuessa koulusta, ehdittiin sentään vähän kisojakin kierrellä, tosin koirat oli mukana lähinnä vain koristeina.

Juhannuksen jälkeen kuvioihin tuli ihmislaumanvahvistus, ja heinä-elokuulla mökkeiltiin porukalla aika tiiviisti. Kuviakin olis ollut, mutta Vuodatus.net kieltäytyi yhtistyöstä. Koirat ovat siis eläneet koko kesän kuin pellossa... Molemmat oppivat karkaamaan, ja tottakai esittelivät uusia taitojaan juuri kun pääsin kehumasta tottelevaisia koiriani. Raitaeläin onnistui yllättämään minut ottamalla henkisen yliotteen vanhemmasta urosbelgistä, joka on mökkeillyt kanssamme muutaman kerran. Alkuun suhtauduin tähän kolmikkoon erittäin varauksella, koska kolme isoa egoa ei mahdu samalle pihalle. No, toisin kävi, ja Vauhti otti johtajan paikan ihan kyselemättä! Pölkkäri oli ilmeisen fiksu tapaus, ja muutaman pöläytyksen jälkeen se alkoi väistää molempia. Mitään suurempaa vahinkoa ei onneksi tapahtunut, pojat rähisivät pari kertaa ja välit oli sillä selvät. Tämän tapauksen johdosta mieleen hiipi ajatus, että josko sittenkin ensi kesänä vielä kokeilisin Vauhtia maastoihin... Pullukalla on edessä ensimmäinen veteraanivuosi eli muutamat maastot on pakko käydä ihan senkin vuoksi.

Loppuun vielä laumanlisäysuutisia: kauan ja hartaasti odottamani pentue on viimein laitettu alulle. Sormet ja varpaat ristiin, että joululahjatoiveeni meni perille!!!

 

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Vinttikoirana olemisen ihanuus ja kamaluus sekä ajatuksia vinttikoiran omistamisesta, joka sekään ei ole aina ruusuilla tanssimista. Kirjoittajana omistaja Marjo.

Täysikuun Teinitähti

s. 19.1.2004

Santeri, Santtu, Pulla, Pulu, Pullis, Pappa. Sielultaan pieni poliisikoira, tosikko joka ei aina ymmärrä leikkiä. Vanhemmiten alkanut pehmetä, etenkin kun Dina tuli taloon, ja välillä intoutuu irrottelemaan kuin pentu konsanaan. Edessä on vielä pari kisakautta veteraanina ennen eläkkeelle siirtymistä.

Täysikuun Tuulennopea

s. 3.5.2005

Vauhti, Viuvau, Raita, Räkä. Mies talossa ja lauman pomo, kaiken äijäilyn takaa löytyy kuitenkin ikuinen lapsi ja oikea kainaloinen. Juoksentelee pelkästään omaksi huvikseen.

Tuulikellon Dinaco

s. 18.10.2009

Dina, Dindin, Pikku-Dee, Rimpsa, Rimppakinttu. Pieni rämäpää-prinsessa, joka on aina valmis toimintaan. Tätä neitiä ei hetkauta kukaan eikä mikään, Dina määrää ja muut häärää. Joskus jopa omistaja taipuu tanssimaan Tuulikellon tahtiin.

Free Hit Counter